Ajankohtaista
Säännöt
Historia
Hallinto
Metsästys
Riistanhoito
Kokoukset
Kilpailut
Onsanpirtti
Kuvia
Linkit

Eurajoen metsästysseura ry:n varhaishistoria

Eurajoen Metsästysseuran ensimmäisessä vuosikertomuksessa todetaan, että seuramme alku juontaa ajoilta jolloin vanhat erätoverukset Antero Mäkitalo, Kaarlo Riikilä ja G.O. Merikoski tekivät yhteisiä eräretkiään Lutan ja Rikantilan maastoissa. Heidän huomionsa kiintyi eräretkien yhteydessä siihen, että näillä seuduilla olisi saatava aikaan järjestäytynyt metsästyskulttuuri, koska paikkakunnalla vallitsi melkeinpä ryöstömetsästystä uhkuva metsästystapa. Ei tiedetty ketä metsillä liikkui ja mitä siellä metsästettiin.

Asian korjaamiseksi tämä kolmikko päätti perustaa metsästysseuran, joka ryhtyisi asiallisiin toimenpiteisiin metsästys- ja riistanhoitoasioiden parantamiseksi paikkakunnalla. He kutsuivat kokoon asiaan myötämielisesti suhtautuvia maanomistajia pitämään perustavaa kokousta Rikantilan Riikilän vanhaan rakennukseen.

Perustavan kokouksen historiallinen pöytäkirja on seuraavansisältöinen: Lutan ja Rikantilan kylien Metsästysyhdistys ry:n perustava kokous pidettiin 10 päivänä helmikuuta 1936 Rikantilan Riikilän vanhassa rakennuksessa. Kokouksessa toimi puheenjohtajana Vihtori Ruuska. Sääntöjen ensimmäisinä allekirjoittajina olivat Vihtori Ruuska, Eino Ruuska, Frans Mäkitalo, Kaarlo Riikilä ja G.O. Merikoski. Lisäksi pyydettiin sääntöihin seuraavien henkilöiden nimet: N. Haapanen, Elis Tarkki, M. Jaakkola, H. Kiikola, V. Kiikola, H. Rintala, Veikko Itämies ja Kaarle Wiinamäki.

Kokouksessa valittiin seuran ensimmäinen johtokunta, johon tulivat puheenjohtajaksi Vihtori Ruuska, varapuheenjohtajaksi Kaarlo Riikilä, sihteeriksi G.O. Merikoski ja jäseniksi Frans Mäkitalo, Frans Rintala, Martti Jaakkola, Eino Ruuska ja Viljo Kiikola. Rahastonhoitajaksi valittiin Eino Ruuska.

Seuran toiminnalle oli luotu perusta ja näin ollen varsinainen toiminta voitiin aloittaa. Seuran perustaminen merkitsi sitä, että vastuu metsästyksestä ja riistanhoidosta siirtyi perustetulle yhdistykselle, jonka tehtävänä oli ja on edelleen valvoa, että metsästys tapahtuu sääntöjen ja asetusten mukaisesti ja seuran sääntöjä noudattaen, sekä maanomistajien toivomuksia kuunnellen. Seuran ensimmäisessä johtokunnan kokouksessa päätettiin ripeäotteisesti aloittaa maanvuokraussopimusten teko. Asiaan tarttuivat innolla Frans Mäkitalo, Kaarlo Riikilä ja Eino Ruuska. Maanomistajat suhtautuivatkin hyvin myötämielisesti maittensa vuokraukseen ja niinpä kaikki Lutan ja Rikantilan maat saatiin nopeasti perustetun seuran käyttöön ja näin oli otettu ensimmäinen askel kohti järjestäytynyttä metsästystä ja riistanhoitotyötä.

Toiminnan aikaansaamiseksi seurassa tarvittiin rahaa ja niinpä pohdittiin keinoja sen saamiseksi. Yksi keino osoittautui hyväksi ja se oli ampumakilpailujen järjestäminen. Pienoiskiväärillä ammuttiin kahdesti viikossa Haapasen "Nesun" luovuttamalla ampumaradalla. Kultaseppä Wiinamäki tuki seuraa huomattavasti lahjoittamalla ampumakilpailuihin palkintoja.

Riistanhoitotyöhön ja riistanvalvontaan käytiin myös ripeästi käsiksi jo ensimmäisessä kokouksessa ja päätettiin riistanrauhoitusalueista, valittiin myös riistanvartijat ja päätettiin hankkia haukkarautoja, muutamia mainitakseni, ja toimenpiteet alkoivat tuottaa tulosta kuten myöhemmin toimintakertomuksista käy ilmi.

Perustetulle seuralle alkoi myös tulla erilaisia velvollisuuksia, niinpä vuoden 1937 kokouksessa päätettiin liittyä Suomen Kennelliittoon, Suomen Yleiseen Metsästäjäliittoon ja Suomen ampujain liittoon. Myös naapuriseuroihin oltiin yhteydessä erilaisten kilpailujen merkeissä. Lapin-Hinnerjoen välisistä kilpailuista G.O. Merikoski kirjoittaa, että naapurit voittivat ammunnassa, mutta löylykilpailussa heidän oli annettava periksi selät ja korvat paistuneina.

Tieto perustetusta Lutan ja Rikantilan kylien Metsästysseurasta levisi vähitellen koko pitäjän alueelle ja maanomistajat olivat halukkaita vuokraamaan maansa järjestäytyneelle seuralle ja niinpä jo vuoden 1938 kokouksessa todettiin toiminnan laajentuneen koko pitäjän alueelle ja nimeksi tulikin Eurajoen Pitäjän Metsästysseura ry. Seuran 10-vuotis historiikissa todetaan, että seuralla oli vuokrattuna 26 tuhatta hehtaaria maa-alueita.

Alueen näin laajennuttua ja nimen muututtua, saatiin lisää uutta voimaa ja vauhtia purjeisiin. Sitä olivat antamassa vuosikertomusten mukaan mm. seuraavat henkilöt: Hannes Huhtamaa, Vihtori Rintala, Lauri Kres, Toivo Salo, Pentti Tyykilä, Juho Tyykilä, Toivo Vaalto, Uuno Riikilä, Artturi Niiniketo, Niilo Pämppi ja Nestor Malo. Näkyvää ja voimakasta oli uuden suurseuran toiminta moninaisina eri tapahtumina ja kilpailuina.

Ripeän toiminnan katkaisi jo alkuunsa syksyllä 1939 alkanut sota. Suuri osa seuran jäsenistä joutui lähtemään isänmaata puolustamaan ja näin ollen seuran toiminta luonnollisesti hiljeni täksi ajaksi. Rauhan tultua seuran toiminta alkoi virkistyä ja monipuolistua.