Riistanruokinta

Vastuuntuntoinen metsästäjä huolehtii riistakannasta myös ruokkimalla. Metsään annetaan ensin, jotta sieltä voidaan myös pyytää. Viimeiset kylmät ja runsaslumiset talvet ovat olleet raskaita pienille sorkkaeläimille, kuten metsäkauriille ja valkohäntäpeuroille. Eläimiä jopa menehtyy kylmänä ja runsaslumisena talvena. Juho Heinosen yhteenvedon mukaan Eurajoen Metsästysseuran metsämiehet on harjoittaneet riistaruokintaa vuonna 2012 seuraavassa määrin:

Yllä olevat määrät eivät ole apteekkivaalla punnittuja, vaan metsästäjien säkki / saavi / ämpäri / muista mitoista laskettuja. Kokonaismääräksi tulee yli 28 tonnia, tarkkuudella tonni pari puoleensa. Ympärivuotisia ruokintapaikkoja seuran alueella on vajaat 20 ja oasaikaisia lähes saman verran. Suolakiviä on yli puoli tusinaa seuran alueilla hirvieläimiä varten.
Edellämainitulla ruokinnalla on ensisijaisesti autettu peuroja ja metsäkauriita selviytymään talven yli. Samoilla ruoka-apajilla käy kuitenkin varsin runsaslukuinen lintukanta – pikkulinnuista aina korpin ja kurjen kokoisiin. Myös rusakot ja metsäjänikset hyödyntävät ko. ruokapaikkoja.

Talviruokinnan tärkeyttä kuvaa se, että kaikkein vilkkaimpina talviöinä peurat syö yhdessä yössä jopa kaksi ämpärillistä viljaa yhdessä ruokapaikassa ja ruokavieraita saattaa olla jopa tusinan verran. Aloitettua ruokintaa pitää jatkaa talven yli aina huhtikuulle asti. Tänä vuonna Maaliskuu on ollut tavallista ankarampi ja ruokinnan tarve välttämätön.

Seuralle maansa vuokranneet maanomistajat ovat osaltaan huolehtineet riistan hyvinvoinnista, kylvämällä riistapeltoa. Vuonna 2011 sitä oli seuran alueella noin 2 hehtaaria.

Monet metsästäjät pitävät riistakameraa ruokintapaikoilla. Sillä saa varsin mielenkiintoista kuvamateriaalia luontokappaleiden käyttäytymisestä. Niistä esimerkkejä sivuillamme.

Riistakamerakuvia

..ja videoita

Riistanhoidollinen metsästys
Riistaa hoidetaan ruokinnan lisäksi myös metsästämällä ja metsästystä rajoittamalla. Monet pienpetokantaan kuuluvat lajit ovat hyvin lisääntymiskykyisiä ja ylisuurena kantana rasittavat kohtuuttomasti muuta eläimistöä, muun muassa maassa pesivää linnustoa. Kettu, mäyrä ja näätä ovat suomalaiseen luontoon pitkään kuuluneitä pienpetoja. Näistä kettu jopa mainettaan parempi käyttäen runsaasti myyriä ravinnokseen mutta myös jänis- ja rusakkopoikueita sekä maalinnun pesiä.
Supi on harmillinen suurine poikueineen, toimien tehokkaana tautien levittäjänä. Alunperin luontoomme kuulumattomana se lisää kohtuuttomasti meille jo kuuluvien pienpetojen perinteistä ravinnontarvetta. Positiivinen puoli on, että se kelpaa myös ilveksen ruuaksi.
Minkki on ihmisen tänne tuoma ”rantojen rosvo”, vesilintupesueiden hävittäjä. Metsästäjät yrittävät tasapainottaa eri lajien määrää Maa-ja Metsätalousministeriön sekä Riistakeskuksen ohjeistuksen mukaan.
Jokin vuosikymmen sitten ko. metsästys antoi palkkioksi arvstetun nahan. Nykyisin villieläinnahalla ei juurikaan ole arvoa, joten metsästäjälle siitä on vain normaali ”ulkoiluhyöty”, näin suurin hyötyjä on ”luontoemo”.

Eurajoen Metsästysseurassa ko. haitallisten lajien rajoittamista on hoidettu pienpetoriistakilpailun muodossa.